Matto eteiseen

Hei arvaa mikä ongelma on tän eteisen/keittiön/tilan x kanssa -tyyliset avaukset eivät taloudessamme varsinaisesti johda hedelmällisiin keskusteluihin. Siispä useimmiten pidän suuni säpissä ja julkistan suunnitelmani vasta kun vastalauseiden esittäminen on liian myöhäistä.

Tällä kertaa jäin kuitenkin kiinni kuin ankka mittanauha kädessä pyörimässä eteisessä. Mies sai heti juonen päästä kiinni ja muistutti, että viimeksi kun eteisessämme oli matto, oli minun päästävä siitä eroon. Oh well.. Jotenkin näin syksyn tullen sitä vaan taas kaipaa enemmän tekstiilejä ympärilleen.

Kuvat Hemtex ja ROOM21.

Nämä kolme valikoitui pikaisen surffailun jälkeen suosikeiksi. Hemtexin Suede-matto olisi just passelin pituinen tuohon pelkälle eteisalueelle. House Doctorin Block ja Hemtexin Lenny taasen yltäisivät pidemmälle ikään kuin yhdistämään eteisen ja tuollaisen epämääräisen tilan, joka jää keittiön ja eteisen välimaastoon. Kutsutaan sitä vaikka hienosti yksiömme aulaksi :D

Tilassa on jo aika paljon meneillään tuon tauluseinän takia, joten tekeeköhän printtimatto siitä liiankin levottoman? Simppeli mustavalkoraidallinen matto olisi tietysti turvallinen, mutta vähän tylsä valinta. Mitähän mun pitäis tehdä? Vai olla tekemättä mitään?

Kivaa alkanutta viikkoa,

 

Barcelonan tuliaisia

Saimme barcelonalaisella terassilla pöytäämme niin kivan näköisen kaljapullon, että se matkasi mukanamme kotiin asti. Toimii niin yhden kukan maljakkona kuin kynttilänjalkana. Kynttiläjemmastakin löytyi sattumalta etarin väriin natsaava yksilö.

Hinta pari euroa, kaupan päälle sai vielä hyvää kaljaakin. Taaempana keemoileva pullo on sekin alkujaan kaljapullo, taisi olla ihan koto-Alkosta.

Päivien pimetessä sitä taas miettii, miksei muuten kovin rakas kotimaa voisi sijaita edes pari tuhatta kilsaa lähempänä päiväntasaajaa. Vuodenaikojen vaihtelut - not a fan. Onneksi Kanadassa väliaikaisesti asuva ystäväni keksi valjastaa minut löytämään uuden suosikkipunkun hänen poissaollessaan, ja sain heti uutta intoa ja sisältöä syksyyni. Olen onneksi aika yksinkertainen ihminen.

Näihin tunnelmiin,

Hauska tappaa vanha tuttu

Viime viikolla Ikeasta kotiutettu limoviikuna nauttii vuoden viimeisistä auringonsäteistä, niin kohta minäkin. 

Kukaan ei voi tietää omaa kohtaloaan, mutta minulla on aavistukseni kasvin elinkaaren pituudesta. Tuon onnettoman alettua tiputtelemaan ensimmäisiä lehtiänsä (noin vuorokausi kotiuttamisen jälkeen) muistin, että olen keräillyt näitä samaisia saamarin minilehtiä tästä ikkunalaudalta joskus ennenkin. Sitten muistiini piirtyi kuva paria hassua keltaista lehteä oksillaan kannattelevasta risukasasta. Toivotaan tälle ystävälle suotuisampaa tulevaisuutta.

Nyt ylös, ulos ja ei todellakaan lenkille, vaan lähikahvilaan korvapuustille!  

30-luvun puulaatikko

Dyykkasin vanhan puisen laatikon taloyhtiön roskalavalta muutamia vuosia sitten. Leimoista päätellen siinä on lähetetty omenoita Argentiinasta 30-luvulla. Olin aluksi vähän skeptinen ja mietin, että leimoja nyt voi painaa mihin tahansa laatikkoon (kuulostaisi oikeastaan ihan H&M Homen toimilta), mutta löydettyäni laatikon sisältä sanomalehtiä vuodelta -38 tajusin, että nyt voi olla käsissä ihan original kamaa.

Avaruuslentäjän käsikirja ja muita unohtumattomia klassikoita.

Laatikko on kätevästi sängyn lähellä (mikäpä yksiössä toisaalta ei..), joten sen päälle voi heittää yön ajaksi kaiken ylimääräisen sälän sängyn päältä.

Samaisen dyykkauspäivän iltana oli muuten tuparimme. Löydöstäni innostuneina lähdimme porukalla dyykkaamaan kesken bileiden, tottakai. Ystäväni, kutsutaan häntä vaikka neiti Tuhnuriksi, teki mielestään aivan ässän löydön: punaisen perässä vedettävän muovinorsun. Me muut emme oikein tajunneet, mutta hän oli ihan liekeissä. Norsu teki nousun roskalavalta kaupungin sykkeeseen - siellä se rullaili ystäväni perässä pitkin kaupungin katuja. Seuraavana aamuna neiti Tuhnuri heräsi ja mietti mikä toi norsu on meidän parvekkeella.

Ihanaa viikonloppua, huomenna taitaa kutsua Design Market.

Pauli-serkun pallot

Sain La Case De Cousin Paulin valosarjan synttärilahjaksi ystäviltäni jokin aika sitten. En aluksi oikein keksinyt palloille mitään käyttöä, sillä valaisimen alkuperäiseen kokoonpanoon kuului valkoisten lisäksi myös keltaisia ja beigejä palloja, joiden valo oli makuuni turhan lämmin. Avauduinkin asiasta miespuoleiselle kaverille kertomalla, että sain pallot lahjaksi kavereiltani, ja etteivät ne sitten olleetkaan ihan niin kivat. Hän kurtisti kulmiaan ymmärtäväisesti ja kysyi: "Niin ne kaverit?". 

Kamut ovat edelleen parhaat mahdolliset, ja pallojenkin kanssa olen päässyt sopuun. Törmäsin nimittäin Pariisin matkallamme putiikkiin, josta pystyi ostamaan irtopalloja kaikissa sateenkaaren väreissä. Mukaani päätyi tietysti kasa vitivalkoisia palloja, värirajoitteinen kun olen. 

"Juu nämä varmaanki riittää", tuumailin kaupassa, mutta kotona askarrellessani palloja paikalleen pussin pohja ilmestyi siinä vaiheessa, kun 4 kellertävää palloa odotti vielä pääsyä vaihtoon. Lisätäydennystä löysin tänä kesänä Barcelonasta ja pallojen rivistö saavutti vihdoin yhtenäisyyden. Kellä muulla on näin kosmopoliitti valaisin?

Pallot seikkailevat kodissamme milloin missäkin. Useimmiten ne roikkuvat vaan rennosti verhon päällä. H&M Homen pitsiverhot ovat muuten täysin ohikulkumatkalla - lähdin ostamaan kangaskaupasta aiemmin bongaamaani valkoista ryppypuuvillaa, mutta se olikin ehtinyt poistua valikoimasta. Pää pettymyksestä sumentuneena hoipertelin hennesille, josta nappasin mukaan ensimmäiset siedettävän näköiset verhot. Ei kuulu sisustusfilosofiaani ollenkaan, mutta vanha verho vaan kävi tylsistyttämään liian rankasti.

Ihanaa, rentouttavaa viikonloppua, 

Ihana PEN mini

Bloggaajaurani (heheh!) alkutaipaleen kunniaksi kävin hankkimassa oman kameran, Olympuksen PEN-sarjan e-pm-1 minijärkkärin. Samalla reissulla hommasin kameran ja linssin myös mahtavalle työkaverilleni ja fellow-bloggaajalle, jonka blogi-innostuksen johdosta päädyin oikeastaan kirjoittamaan myös omaa blogia.

Luottolaskun huutaessa hoosiannaa päätin jättää oman objektiivin hankinnan hieman myöhemmäksi. Työkaverin linssi lähti kuitenkin matkaani viikonloppureissulle Kokkolaan.

Kaunotar. Olympus PEN e-pm-1 & Panasonic Lumix 20mm f/1.7.

Lähdin linssin kanssa merelle keikkuvaan veneeseen ja sopivan ärhäkkään aallokkoon, kuten arvokkaiden lainatavaroiden kanssa toki kuuluu asiaan.

Amerikan ja Kokkolan tunnetuimmat punavalkoiset.

Ihan ok jälkeä tollaselta pieneltä kipolta, sanoi valokuvaajamieheni.

Peremmälle vaan

Mikä olisikaan parempi teema blogin starttaamiselle kuin eteinen. Mahtavaa kun tulit, tule peremmälle vaan.

38-neliöisen yksiömme eteiseen on kohdistunut kenties määrällisesti eniten muutoksia sisustuksen suhteen. Viimeisimpään muodonmuutokseen liittyy tarina, joka kuvaa hyvin perusluonnettani. Saatan nimittäin olla joissain asioissa pikkutarkka nyhertäjä, toisissa taas äärettömän höveli. Jälkimmäiseen sarjaan kuuluvat esimerkiksi kaikki seiniin kohdistuvat toimet poraamisesta maalaamiseen. 

Eteisemme naulakon virkaa toimittavat Design House Stockholmin Arrow-naulakot. Aiemmin paikalla oli harmaa massiivisen sähkökaapin näköinen Ikean kenkäteline. Se oli täällä jo kun muutimme, eikä olisi millään halunnut poistua. Alkuperäisasukkaan mahtipontisin elkein se jätti lähtiessään kuin v*ttuillakseen helvetinmoisen määrän reikiä seinään. 

Isäni ja mieheni kittasivat reiät umpeen ja hoitivat naulakot seinään. Taustalla höveli henkilö mulkoili kauhistuneena kenkätelineen jättämiä tummentumia seinässä. 

Jäätyäni yksin tartuin rättiin ja talon tiukimpaan myrkkyyn. Kyseessä oli jonkinlainen teollisuuskemikaali, jolla tapaan putsata jääkaapistamme sormenjälkiä, he-heh.. Innostuin huomatessani tummentumien lähtevän, mutta into väistyi pian kun tajusin myös seinän maalin tehneen katoamistempun. 

Hattuhyllyn kutsumaton vieras.

Mies oli tuonut kynsilakkapullollisen verran maalia reikien paikkojen maalaamiseen. Hädissäni aloin sutia maalia katastrofipaikalle. Huomasin heti, ettei korkeintaan nukkekodin maalamiseen tarkoitetulla sudilla tule kesää, mutta jatkoin paniikin vallassa silti. Jälki on vielä tänäpäivänäkin niin kammottava, että ylintä kuvaa ottaessani Canon ehdotti tarkennusta kyseiseen länttiin...

Joku voisi näin jälkikäteen tuumailla, että olisi varmaan kannattanut maalata se koko seinä ennen niiden naulakoiden kiinnittämistä. 

Ikean laatikot vetävät sisäänsä järjettömän määrän kenkiä. Se on tässä taloudessa varsin tarpeellista, sillä miehellä on valloittava tapa hankkia vähintään tuplana jokainen hyväksi havaitsemansa kenkäpari. Tässä vaiheessa voinkin tunnustaa yllä olevien kuvien olevan täysin lavastettuja ja kertoa luonnontilassa olevan eteisen muistuttavan enemmänkin tätä näkyä:

Making of. 

Blogia päivitän tarinoilla ja valokuvilla elämästä töölöläisyksiössä ja sen ulkopuolella. Sisustusta, tulevia remppaprojekteja, reissukuvia. Juttuja, joita on hauska muistella myös sitten joskus.

Kiva kun kävit, kerrothan kuka olet!